tag:blogger.com,1999:blog-2119859443009484034.post360954511924287682..comments2024-02-24T10:26:05.802+02:00Comments on Valkoisen vuoren rinteillä: Suru-uutisen myötä pohdintaa työkavereiden merkityksestäKatja Vuorihttp://www.blogger.com/profile/13036920265446066903noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-2119859443009484034.post-57812328030870216972015-09-29T13:49:42.041+03:002015-09-29T13:49:42.041+03:00Kiitos Hanna kun jaoit kokemuksesi, ikäviä nämä tä...Kiitos Hanna kun jaoit kokemuksesi, ikäviä nämä tällaiset ja koskettaahan ne, vaikkei niin tuttu olisikaan ollut tämän henkilön kanssa. Kuitenkin hän on ollut osa jotain kokonaisuutta, johon itsekin olet kuulunut... <br /><br />Ajatuksia herättävää, laittaa aina asiat perspektiiviin...<br /><br />Kiitos tsempistä <3Katja Vuorihttps://www.blogger.com/profile/13036920265446066903noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2119859443009484034.post-19072084965097406222015-09-29T13:35:34.959+03:002015-09-29T13:35:34.959+03:00Itsekin koin tämän työkaverin menetyksen tuossa it...Itsekin koin tämän työkaverin menetyksen tuossa itse asiassa melkein vuosi sitten.. Olemme pieni yritys, joten kaikki ovat todella tuttuja toisilleen ja tulemme toistemme kanssa toimeen. Kun aloitin täällä syksyllä 2012 oli meillä vielä ranskan myyjä, mutta joka nopeasti tuloni jälkeen sairastui ja jäi pois töistä. Hän kuitenkin vielä n. vuoden verran teki kotoaan töitä ja kävi yhteisesillä tyhy-päivillä muun tiimin kanssa, joten hänestä tuli tuttu ja osa tiimiä minullekin.<br /><br />Viimeinen puoli vuotta hänellä menikin sitten kotonaan Ranskassa ja eräänä torstai-aamuna muistan pomoni tulleen itkeneen näköisenä töihin ja napaten vain tärkeimmät tavaransa, termariin kahvia ja sanoen että hänen on lähdettävä Ranskaan. Toimistolla ei ollut muita kuin minä tuohon aikaan joten muut eivät tienneet mihin hän oli mennyt. En kuullut hänestä tai asiasta mitään ennen tiistaita, jolloin kuulimme suru-uutisen kollegamme poismenosta. <br /><br />Tästä porukasta olin saksan myyjämme kanssa vähiten hänet tunteva, mutta kyllä se kosketti meitäkin. Tarkoitus oli siis sanoa, että osaan hiukan samaistua siihen mitä ajatuksia sinulla ja kollegoillasi varmasti pyörii nyt päässä :)<br /><br />Tsemppiä sinne!<br /><br />hanna<br /><a href="http://www.hannamariav.com" rel="nofollow">www.hannamariav.com</a>hannamariahttps://www.blogger.com/profile/04035207253776437168noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2119859443009484034.post-3102097507460682642015-09-29T13:32:15.954+03:002015-09-29T13:32:15.954+03:00Olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi, että pitä...Olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi, että pitäisi muistaa kiittää ja kertoa positiivisista tunteista työpaikalla. Ehdottomasti! Positiivinen selän takana juoruilu pitää heti tuotteistaa ja saada pakolliseksi kahvitauoille :D :D Mikä tahansa työilmapiiriä parantava juttu tekee kaikkien meidän arjesta ja työntekemisesti mukavampaa, joten kannatetaan :)Katja Vuorihttps://www.blogger.com/profile/13036920265446066903noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2119859443009484034.post-7497704881077074672015-09-29T12:03:51.790+03:002015-09-29T12:03:51.790+03:00Olipa ajatuksia herättävä kirjoitus.. On työpaikko...Olipa ajatuksia herättävä kirjoitus.. On työpaikkoja joissa työkavereiden kanssa ystävystyy nopeasti ja on sellaisia paikkoja, joissa henkilökemiat eivät välttämättä kohtaa, mutta niiden ihmisten kanssa kuitenkin jakaa suuren osan arjestaan. Harvoin itse miellän työpaikan ihmisiä läheisiksi, mutta parhaimmassa tapauksessa joidenkin kanssa niin käy. Pitäisi muistaa sanoa kiitokset myös heille. Työilmapiirikin parantuisi, kun uskaltaisi/muistaisi kertoa POSITIIVISISTA tunteista. Ja positiivinen selän takana juoruilu pitäisi olla työpaikoilla vakiotoimenpide. Tekee muuten todella iloiseksi. :)Hurmioitunuthttps://www.blogger.com/profile/09310408497597126988noreply@blogger.com