Pakko ihan tännekin tulla purkamaan mieltä, kriiseilen täällä... Ja vaikka en mielestäni ole mitenkään pinnallinen ihminen, niin aiheena on oma ulkonäkö ja painonnousu, aina vaan. Jotenkin vain tuntuu, etten ole omissa nahoissani ollenkaan, ja muutenkin elämässä on ollut viimeiset vuodet tilanne päällä, joka on vienyt ulkoiseen liittyvän itsevarmuuden ihan pohjamutiin. Ei siitä ehkä sen enempää, mutta silti...
Aiemmassa postauksessa kerroinkin kilpirauhasen ongelmista, mikä saattanee vaikuttaa jollain tavalla asiaan (tai sitten ei), mutta olen tosiaan lihonut huomattavan määrän viime vuoden aikana. Se on vaikuttanut omaan minäkuvaan kovasti, vaikken nyt ikinä ole ollut mikään mallimittoihin istunut tyyppi. Tämä vain on jotenkin outo olo, kun katsot omia käsiä etkä tunnista niitä, tai jos menet vaatekaupassa peilin ohi etkä tajua että se olit sinä. Nyt vielä kun menin leikkauttamaan hiukset lyhyemmiksi, se jotenkin korostaa tätä erilaisuutta entistä enemmän, en osaa mieltää itseäni enää samaksi.
Tällainen iso painonnousu on itseasiassa aika hankala isossa mittakaavassa. Sehän tarkoittaa samalla sitä, että oma vaatekaappini on kaikkinensa hyödytön. Yksikään vanha vaate ei mahdu päälle. Viime viikolla lähtikin kolme isoa kassia vaatekeräykseen, koska mitäpä noita tuolla henkareissa roikuttaa. Toisaalta taas ei millään viitsisi ostaa uusia paljoa, koska en toivoisi olevani tässä kuosissa mitenkään pitkään. En tiedä.... Hankalaa kyllä, eilenkin tajusin jälkikäteen kuinka kamalalta näytin kun olin ujuttautunut kahta numeroa liian pieneen makkarankuoreen kaikessa kiireessä tyttären synttärivieraita odotellessa, tajusin vasta valokuvia selaillessa :D :D
No, mutta tällä aasinsillalla, lähden taas etsimään jotain lakanaa jota kietoa ympärille, toinen erä synttärivieraita saapuu tänään muutamien tuntien päästä!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mukavia syntymäpäiviä!
VastaaPoistaKiitos! Kivasti meni :)
PoistaItse olen samassa tilanteessa. Sairaus nostanut painoa ja paljon. Mutta yritän olla kriiseilemättä ja olen armollinen itselleni.
VastaaPoistaOlenkin itseasiassa lukenut blogiasi, olet kyllä uskomattoman vahva nainen! <3 Tsemppiä sinnekin, ja koitetaan olla armollisia itsellemme, se on hyvä neuvo, kiitos!
PoistaTervetuloa isojen harmaiden kaapujen maailmaan. Ymmärrän ihan täysin tuskasi. Tsemppiä , kyllä se siitä. Ihanaa synttäriä teille sinne ja onnea pienelle prinsessalle.
VastaaPoistaHih harmaiden kaapujen naiset :D Kiitos Teresa! <3
PoistaIhanaa, että kirjoitit tästä! Tämä on vähän hankala juttu, koska itselle tää on niin iso asia (kirjaimellisesti :D ), mutta muut vähättelee. Mulla paino nousi 12 kiloa sisäilmasta sairastumisen myötä enkä ole noita kiloja saanut pois, vaikka liikun, en napostele, syön kohtuullisesti ym. ja sairaudet on poissuljettu. Kurinalaisella dieetillä saan pari kiloa pois, mutta ne tulee heti takas.
VastaaPoistaMä kuitenkin rakastan kehoani, mutta toisaalta taas ahdistaa, kun vanhat, ihanat vaatteet ei mahdu päälle ja on koko ajan vähän tukala olo. Pahinta on se, että ihmiset huomauttelee ylipainosta ja varsinkin miehet, joille tällainen pyöreämpi nainen on totaalinen turn off, mikä aiheuttaa aikamoiset laihdutuspaineet sinkkunaiselle. Olen aina ajatellut, että jokainen on ihana sellaisena kuin on, vaikka joskus omaa peilikuvaa onkin vaikea hyväksyä.
Ihana Minttu-Maaria <3 Kiitos tästä kommentista! Tunnistan niin samoja fiiliksiä, tosin sinkkuna olen ollut viimeksi joskus 17 vuotta sitten muutaman kuukauden ajan :D :D mutta silti! Etenkin sairastumisen myötä tapahtunut painonnousu on jotenkin "epäreilua", koska se ei suoraan ole omaa vikaa. Helpompi kai olisi suhtautua asiaan jos voisi sanoa että ne ovat tulleet syömisellä, sittenhän ne saisi todennäköisemmin poiskin keskittymällä juurikin sen syömisen korjaamiseen.
PoistaMutta niinhän se on, ei se ulkokuori tee meistä ihania vaan aina se sisin kuitenkin määrittää meidät ja millaisina ihmiset meidät näkee :)