Viherkasviaddiktio

Tiedän kyllä hyvin, että minulla on viherkasviaddiktio. Haluaisin koko ajan ostaa niitä lisää, ja niistä tulee aina hyvä mieli. On ihanaa käydä Plantagenissa fiilistelemässä viidakkotunnelmaa ja kuvitella, että itselläkin olisi yhtä hyväkuntoisia, isoja kasveja kotona. (Pitäisi muistaa hoitaa niitä, mutta se ei taas ole meikäläisen vahvuus...)  Joskus päivän pelastaa se, kun pyyhin ajan kanssa pölyjä oman viikunapuun isoilta lehdiltä ja näen, kuinka ne alkavat kiiltää.

Yksi dramaattisimpia vaiheita elämässä oli ison rahapuun menehtyminen. Sen lehdet vaan yksinkertaisesti tippuivat viikossa, ja koko puunrunko lahosi käteen. Se oli jotenkin kamala takaisku, etenkin kun se oli niin iso ja hieno. :P Mutta toisaalta taas, juuri huomasin, kuinka oma peikonlehteni on puskenut ihan pieniä vauvalehtiä maailmaan. Niin se vaan menee :D Ja se hetki, kun onnistut kasvattamaan avokadon siemenestä viherkasvin, se on kuin olisi juuri löytänyt supervoimia :D

T. Hullu viherkasvinainen