Jos eläisin arkea kuin seitsemänvuotias | osa 1

lauantai 18. tammikuuta 2020

Pitkästä aikaa aloin taas leikittelemään ajatuksella, että miltä elämäni kuulostaisi, jos eläisin sitä kuin oma seitsemänvuotiaani. Sekalaisia ajatuksia sovellettuna tytön elämästä.




Lue myös;
Jos eläisin arkea kuin neljävuotias | osa 1
Jos eläisin arkea kuin neljävuotias | osa 2


  • Aviomies tulee herättämään. Duunipäivä alkaa kasilta, en jaksa nousta. Käännän vuosien kokemuksella kylkeä ja kaahin ison yksisarvispehmolelun kainaloon. Mies jankuttaa vieressä, että myöhästyn. Annan vähän siimaa ja lupaan nousta, JOS hän kantaa minut kodinhoitohuoneeseen. Olen lötkönä ja nautin, kun minua kannetaan.
  • Minulla on sukkalaatikko kodinhoitohuoneen alalaatikossa. Jään valikoimaan sukkia rauhassa, haluaisin tänään ne pinkit, missä on rusetti, koska kollegallani on samanlaiset. Mies on vetänyt kuivausrummusta yön aikana kuivatut pyykit lattialle, käyn hetken makaamassa niiden päällä. Ah ihanan lämpöisiä. Väsyttää ihan sikana. "Nyt pukemaan ja äkkiä", mies huutaa. "Olin JUST alkamassa pukemaan, ei tarvii huutaa!"
  • Eikä, nyt se yks on laittanut leivän päälle kurkkua. VÄÄRIN. Ne pitää olla erillisinä. En syö. Mieluummin istun tässä ja murjotan. Kurtistan kulmiani ja katson pahalla silmällä miestä -- korostan hiljaista sanomaani ristimällä käsivarteni. 
  • Taas hiostetaan oikein kunnolla, kun muka myöhästyn muuten duunista. Kai se on mentävä hampaidenpesulle, mies harjatkoon. Frozen- sähköhammasharjan suristessa mieleen tulvii miljoona asiaa, jotka haluan sanoa heti ääneen. Mies ärähtää, ettei muka saisi puhua. Ihme introvertti!
  • Ennen töihin lähtöä katson vielä peilistä itseäni. Työlaukussa roikkuu magee karvatupsu. Se on samanlainen kuin kollegallani. Toppatakki näyttää kyllä tyhmältä, se on ns. "läskitakki" mutta mies ei taas ymmärrä tätä ongelmaa. Ehdotan, että voitaisiinko ostaa minulle samanlainen takki kuin kollegallani. KAIKILLA on sellainen duunissa, paitsi minulla.
  • Vien töissä kännykkäni parkkiin, minne koko yksikkö vie puhelimensa duunipäivä ajaksi. Seuraavat neljä tuntia on tiukkaa palaveria. Menen parhaan kollegani viereen, hän on mun bestis ystis <3 Se, kenellä on samanlainen karvatupsu ja samanlaiset sukat. 
  • Tottelen orjallisesti esimiestä ja koitan tehdä duunini tarkkaan. Avaan kolmetasoisen TOP MODEL-penaalini, ja valitsen glitterilyijärin. Tällä tylsätkin toimeksiannot sujuu vähän paremmin. Katsahdan kollegaani, koska olimme ottaneet juuri samanlaiset kynät. Vähänkö meitä alkoi naurattaa, mutta palaverissa ei saisi nauraa!
  • Kahvitunnilla teemme kollegani kanssa suuria suunnitelmia yökyläilystä. En tosin ole puhunut asiasta aviomieheni kanssa mitään. Kuvittelemme jo mielessämme, mitä kaikkea tekisimme; ainakin väritetään ja pelataan Nintendoa ja syödään herkkuja. Ja katsotaan leffa, ollaan LOLleilla, ja tanssitaan. Pelataan kännyköillä. Ilta on pitkä - saan valvoa työpäivinä ysiin.
  • Kotona. Esittelen suunnitelman, mutta tuolle äijälle ei sovi ikinä mikään. Kurtistan kulmat ja annan taas pahaa silmää. Menen murjottamaan omaan huoneeseen, kun ärsyttää. Mies on niin TYHMÄ. Kaikki muutkin saa pyytää kollegat yökylään, mä en saa ikinä mitään. Mua rajoitetaan hirveesti. 
  • Katson hetken aikaa kännykästäni youtubea. "Eräs" ärähtää taas ja pakottaa tekemään keskeneräiset duunihommat. Kiukututtaa, mutta teen ne sutaisten. Nyt se tulee taas ja antaa palautetta keskittymiskyvystä. Miten niin en muka keskity tekemiseen? Nytkin olen täysin inessä, kun katson tätä tubee, en kuule enää mitään mitä se sanoo.... "Nyt se puhelin pois" se vaatii, "tai ruutuaika vähenee!!" Ulvahdan väkisin tulvivan itkun seasta, että "miksi mulle puhutaan aina rumasti, en ole tehnyt mitään vääräääää! Olin JUST laittamassa kännykkää pois kun aloit huutamaaaan!"
  • Laitan whatsappia kollegalleni, että josko menisimme pihalle tekemään jotain. Päätän höystää viestiä useilla hymiöillä, ja kruunaan sen giffillä. Ja vielä kymmenen sydäntä. 
  • Olen ulkona kollegan kanssa, kunnes pitää mennä takaisin kämpille. Kännykässä välkkyy miehen naaman kuva ja teksti "kotiin". Just joo. Kunnon kyttääjä. 
  • Riisun läskitakin pois. Haluaisin katsoa tubee, mutta se kielletään. Muutkin saa katsoo, mä en saa koskaan. Kiukututtaa, ehkä vähän jopa itkettää. Ja mua ei väsytä YHTÄÄN!! Lupaan, että jaksan nousta aamulla duuniin heti kun herätetään, JOS saan katsoo tubee ennen nukkumaanmenoa.

11 kommenttia

  1. Samaistun. VOisin hyvin elää arkea samoin kuin 7 vuotias :D

    VastaaPoista
  2. Oikeasti tämä oli aivan ihana postaus ja näkökulma seitsenvuotiaan silmin :D

    VastaaPoista
  3. Aivan ihastuttava postaus! Voisin kyllä samaistua tuohon 7 vuotiaan elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin! <3 Olisipa se hauskaa joskus vain heittäytyä ja olla kuin lapset :)

      Poista
  4. Tää oli maanantaiaamun piristys :-) Onneks mua ei pakoteta käyttämään läskitakkia :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;D Ajattele miten helpolla me aikuiset päästään, kun kukaan ei pakota läskitakkiin. Tosin, itsellä takki kuin takki näyttää siltä, koska sen alla olevat läskit :D

      Poista
    2. Nojoo, sama vika täällä, mutta ei puhuta nyt siitä ;-)

      Poista
  5. Ei jestas miten hauska setti :D Olisi aika erikoinen kombo jos näin oikeesti kävisi :D

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Ei sitä tiedä jos joskus taantuu tälle tasolle ;)

      Poista

Kiitos kommentista! :)