Oodi entiselle asunnolle

perjantai 15. heinäkuuta 2016



Äsken laitoin vanhan asuntomme oven kiinni toisaiseksi viimeisen kerran. Eilen talo puunattiin puhtaaseen kuntoon, ja tänään allekirjoitettiin vuokrasopimus uuden asukkaan kanssa. Olipas outo olo lähteä asunnosta pois ilman avainta, voih <3 Tokihan näin asunnon vuokraajana tulee vielä hetkiä, että asunnolla täytyy/saa käydä, mutta silti se ei enää ole se "oma".

Mietiskelin tässä, että mitä kaikkea niidenkin seinien sisällä on ehtinyt tapahtumaan. Muutimme taloon kylmänä talvipäivänä reilut seitsemän vuotta sitten, jolloin tuo paritalo valmistui. Ensimmäinen ihan oikea omistusasunto :) Sain ensimmäistä kertaa päättää sisustukseenkin liittyviä asioita aika paljon, ja tuo asunto on todellakin elänyt minun kanssani eri väriset kaudet :D

Ehkä eniten kirpaisee muistot siitä, kun ihana tyttövauvamme tuotiin kotiin ensimmäisen kerran. Nuo seinät ovat todistaneet hänen kasvunsa pienestä vauvasta reippaaksi tytöksi. Asunnon parketeilla on ryömitty, kontattu ja kävelty ensimmäiset kerrat. Siellä on vietetty ristiäiset, prinsessasynttärit, ja joulut. Voi miten paljon kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua.

Asunto on myös ollut minulle turvapaikka pahimpina paniikkihäiriön aikoina, ja viime vuonna kun keräsin taas voimia puolen vuoden sairauslomalla, tuli makuuhuoneen seinät ja katto todella tutuiksi. Myös koko tämä blogi on lähtenyt liikkeelle tuon kodin kuvaamisesta, ja niitä kuvia on todellakin kertynyt paljon -- ei taida olla koloa eikä nurkkaa, josta minulla ei olisi kuvaa :D

Mutta nyt, uusi sivu on käännetty!




Hyvin jaksoit meidät kolme ihmistä kasvattaa ja pitää hyvänä, sinä rakas entinen asunto. Kiitos!  


8 kommenttia

  1. Tunnistan tuon vanhasta kodista luopumisen haikeuden. Aiemmista kodeista lähtiessä en juurikaan kipuillut, mutta koti, jossa lapset oli syntyneet ja kasvaneet oli jotenkin... Enemmän koti! Nyt on asuttu vuosi uudessa kodissa ja uusia muistoja kertyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, sama kipuilu täällä. Jotenkin ne lapsen "ensimmäiset" ovat niin rakkaita muistoja, ja suuri osa niistä on tapahtunut nimenomaa tuolla vanhassa kodissa. Mutta eiköhän niitä ehdi kasaantumaan paaaaaljon täällä uudessakin :) Kivaa viikonloppua Hanna sinulle!

      Poista
  2. Onnea uuteen kotiin. Kivoja muistoja vanhasta kodista.

    VastaaPoista
  3. Me etsitään juuri uutta asuntoa ja vaikka haluan kovasti enemmän tilaa, pyöritelen kuitenkin koko ajan mielessä sitä, että mitäs sitten, kun se nykyinen ihana asunto ei enää olekaan oma. Itsekin aion sen kyllä laittaa vuokralle, mutta hullua ajatella, että joku muu pääsee asumaan siihen sun ensimmäiseen ikiomaan asuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, todellakin tutun kuuloista! Itse vielä juuri ennen muuttoa masistelin entisessä kodissa, että mitä jos se uusi talo ei tunnu kodilta, tai että mitä jos haluan takaisin tänne? :D Ja nyt kun olen asettunut hyvin uuteen kotiin, niin silti se on edelleen ihan hullu tunne, että joku muu muuttaa sinne edelliseen kotiin -- mikä virallisesti on meidän, mutta käytännössä ei. Kaikenlaista :p

      Poista
  4. Ihania muistoja! <3 Niitä tulee sitten uudessa kodissa tuplasti lisää! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)