Lyhyt selitys tuohon: eli karahka on siis sohvan takana oleva kuiva puunoksa, jonka välttämättä halusin kotiin. Se onkin vilahdellut ahkerasti olohuoneeseen liittyvissä postauksissa, mutta kirjoitin siitä toki oman postauksenkin. ;) Hassua kyllä, mutta minun mielestäni tuo karahka on yksi hienoimmista ja siisteimmistä jutuista meidän sisustuksessa! <3 Niinhän sitä sanotaan, kauneus on katsojan silmässä.
Vähän samaan luokkaan menee tämä talventörröttäjä, joka oli aivan ehdoton tuominen kotiin viimeisimmältä mökkireissulta. Huomasin sen välittömästi saunarakennuksen vieressä ja jotakin niin yksinkertaisen kaunista siinä oli mihin rakastuin heti. Jotakin niin uljasta ja upeaa, vaikka samanaikaisesti niin karua ja haurasta. Näky on melkeinpä liikuttavan kaunis kontrastinsa vuoksi, josta aloinkin pohtimaan seuraavaa: näyttäytyykö kauneus aina tunnekokemuksen kautta? Jos jokin asia herättää tunteita ja puhuttelee sinua, näkeekö sen kauniimpana kuin he, joille se on yhdentekevä tai neutraali?
Kysynkin nyt teiltä ihan mielenkiinnosta: näetkö kuvissa kauneutta vai onko talventörröttäjä vain yksi risu muiden joukossa? :)
Mä tykkään talventörröttäjistä =D
VastaaPoistaArvasin, ollaan niin samiksia :X
PoistaEhdottomasti kauneutta. Verkkokalvolleni on piirtynyt kuva nyt jo aikuisesta tyttärestäni, kun tämä tuollaisena ehkä kymmenen ikäisenä raahasi perässään kaksimetristä risua metsästä kotiin. Äidille. Tiesi, että äiti tykkää risuista. Näihin pätee luonnehdinta "niin rumaa, että on jo kaunista". Tai sitten pelkästään kaunista.
VastaaPoistaVoi toista, ihana tytär sinulla! :-* Näin se vaan on, rumakin on joskus kaunista, tai tosiaan onko se silloin edes rumaa?! :)
PoistaKaunishan tuo on, varsinkin noin kauniissa maljakossa ja ympäristössä :) Muiden risujen seassa kevään kurakossa ollessaan se ei ehkä niin upelta näytäkään :D
VastaaPoistahttp://kiiainnanmaa.blogspot.fi/
Se on Kiia totta, kurakossa nuo risut ovat aika karseita :D
Poista